Kaksi vanhaa hiukkasjätkää

Kaksi vanhaa hiukkasjätkää istuu tummetessa killan. Wappu kohta on, ja tuntuu tuoksu herkkä viinin Millan. Toinen etsii lakkiansa, jolla ikää paljon lienee. Toinen etsii lasejansa. Muistot fuksivuoteen vienee. "Muistatkos, koskeen ne hurjimmat ennen, laskettiin koreissa vaan?" Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa: "Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne fuksit, kestä rannallakaan!" Kaksi vanhaa hiukkasjätkää, jätkää vain, ei mitään muuta; jossain laulu soi, se teekkar'hymni on ja huhtikuuta. Toinen siinä sammahdellen kestää hetken - sammuu virtaan. Toinen sammuu joskus myöskin, muisto jää vain elon pirtaan. "Muistatkos, tytöt ne kauneimmat ennen hurmattiin kuormasta vaan…?" Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa: "Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne fuksit, lähde wappunakaan." Kaksi vanhaa hiukkasjätkää istuu. Yöksi ilta vaihtuu. Usva hiipii pitkin kiltaa, kotiviinin tuoksu haihtuu. Kilta pysyy paikallansa, orpo fuksi painuu himaan. Jätkä vielä jää ja koittaa peittää kohtalonsa simaan. "Muistatkos silloin, kun päätimme, että vuos, pari koululla vaan…?" Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa: "Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne fuksit, kestä ees vuottakaan. "
Alue