Mies kapakass’ se kerran joi

Mies kapakass' se kerran joilikellä kirkkomaan. Kun ilta pimiänmaille toi, hän alako kulukemaan. Kotiinsa kompuroottemaan,mutta ei osannu,kun pimiä peitti koko maan,pois haihtui suunnastaan. Kun pimiäs ei löytänyhän tietä ollenkaan,niin viina kirkkomaalle vei,purotti hautahan. Sinne hän torkkui, nukahtisikiäst’ makaamhan,ja siellä yönsä lepäsi,ei tietään paikastaan. Aamulla, kun hän heräsi,pääns’ oli seliinny.Hän kummastellen katteli,mihn’ oli levänny. Milloon jo lienen kuollukkaan,sit’ en voi muistella!Lahonnu on mun arkkuni– vai onko ollukkaan? Hei, eikö toiset nousekaan,kun minä yksin vaan?Kun heirän luunsa lepääväthauroosnans’ alallaan.  

Laulun alkuperäinen esittäjä ja alkuperäinen laulunnimi
Mies kapakass’ se kerran joi