TEK/Yöpöllö

Polyteknikkojen marssi

Ei oo sukusuuruutta meill' isien, ei muistoja, mainetta meillä, mutt' työmmepä laihon tuo kultahisen, me huomenna kuljemme teillä. On kalpamme tiedon ja oikeuden: näin kulttuurikansojen myötä vain puolesta luonnon ja valkeuden ja kunnian teemme me työtä. Työn poikina aattehin uljahin on työn aateluus, itse min' luomme. Ei lie meidän maineemme kuolematon, mutt' kansoille hoivaa me suomme. Me toimimme, kuolemme hiljaa kuin yö, mut työmmepä he'elmiä kantaa: se kestää, sit' aikain ei aallokko lyö, se lohtua rintaamme antaa.

Gaudeamus igitur

Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus. Post jucundam juventutem, post molestam senectutem. Nos habebit humus! Nos habebit humus! Vita nostra brevis est, Brevi finietur. Venit mors velociter, Rapit nos atrociter. Nemini parcetur. Ubi sunt qui anteNos in mundo fuere? Vadite ad superos,Transite ad inferos. Hos si vis videre. Vivat academia,Vivant professores, Vivat membrum quodlibet, Vivant membra quaelibet, Semper sint in flore! Vivant omnes virgines Faciles, formosae. Vivant et mulieres, Tenerae, amabiles, Bonae, laboriosae!  

Pikkuinen poika

Kun minä olin pikkuinen poika, tuli tyttäret mieleheni. Mut kun mamma otti vitsan ja krapsutteli, kyllä tyttäret mielestä meni. Mut kun mamma otti vitsan ja krapsutteli, kyllä tyttäret mielestä meni. Kun minä olin pikkuinen poika, niin mä kiipesin tyttöjen aittaan. Mutta mamma tuli peräs, oli pranstakka kädess ’ja se löi mua visiin paikkaan! Maailmalla kulkeissain näin minä ihmettä monta. Hei halituli tii ja halituli taa, näin minä ihmettä monta. Kun härjillä peltoa kynnettiin ja ajo oli tolkutonta. Hei halituli tii ja halituli taa, ja ajo oli tolkutonta.

Viiniäs tuo Salomoni

Viiniäs tuo Salomoni, juon sen oikopäätä! Mustalainen, nokinaama, sompaas ällös säästä! Viiniäs, Salomon, aamu kunnes koittaa. Ehkä viini sekä soitto hetkeks' surun voittaa! Mitä? Hitto sinut vieköön! Kaljaa katalaista! Maahan kaada moinen moska, tuota en mä maista! Anna parastasi, oi Salomon-veikka! Sitten tee, sä hattunikin, vaikka kuperkeikka!

Sanomista saksittua

Meidän oppiarvoltansa tasaväkisistä kouluista ei toinen voine toisestansa olla kovin kaukana. Varmaankin on sillä riettaalla hengellä, jonka tuottama laulukirja äskettäin on herättänyt inhoa ja kauhua vakavasti ajattelevissa piireissä, oma villitty kannattajajoukkonsa meidänkin korkeakouluissamme. Rasva-ti-ri-ti ral-lal-laa, rasva-ti-ri-ti ral-lal-laa, rasva-ti-ri-ti ral-lal-laa, piste, juu.

Juomarin testamentti

Kun, veikot, juomasta mä lakkaan ja leini multa voimat vie, kun kuivat luuni sänkyyn nakkaan, on eessä silloin tuonen tie. Ja vaikka paikalla minä kuolen, niin testamentti tehty on. Teill' heitän hautajaisten huolen: tää juhla olkoon vaatimaton. Teill' heitän hautajaisten huolen: tää juhla olkoon vaatimaton. Ei arkkua oo tarvis laittaa, mä tyydyn tyhjään tynnyriin. Ei kukkasia tarvis taittaa, täys sarkka pankaa hyppysiin! Ja kellarista haudan saatte, miss’ tynnyreitä tyhjäks’ joi. Pää tappiin päin laittakaatte, niin silloin rauhass’ maata voin.

Kutitus

Kyllä pikkuinen poikakin halata saa, kyllä pikkuinen poikakin halata saa. Kyllä pikkuinen poikakin halata saa, kun ottaa alle pallin. Se halaa sen verran tiukempaan…niin paljon kuin sormet sallii. Älä Herran tähden kutita, Kustaa…jos sinä tykkäät musta.

Vodka ach vodka

Student av Maskvje, många år sen va', ja, gås i uniformjernas och röda kinder ha. Ach vodka, ach vodka, galubka majá, alla mina rosornas tbi vodotschka vsjala.
Ja skulle schenitsja på den vackra symamsell, som älska mej så innerligt varannan lördagskväll. Ach vodka, ach vodka, galubka majá, alla mina krafternas t vodotschka vsjala!
Allt vad jag hade palismjestarn stalj bortoch skicka mej till Pjeterburg med nästa fångtransport. Ach vodka, ach vodka, galubka majá, alla mina sorgernas t vodotschka vsjala!

Mies kapakass’ se kerran joi

Mies kapakass' se kerran joilikellä kirkkomaan. Kun ilta pimiänmaille toi, hän alako kulukemaan. Kotiinsa kompuroottemaan,mutta ei osannu,kun pimiä peitti koko maan,pois haihtui suunnastaan. Kun pimiäs ei löytänyhän tietä ollenkaan,niin viina kirkkomaalle vei,purotti hautahan. Sinne hän torkkui, nukahtisikiäst’ makaamhan,ja siellä yönsä lepäsi,ei tietään paikastaan. Aamulla, kun hän heräsi,pääns’ oli seliinny.Hän kummastellen katteli,mihn’ oli levänny. Milloon jo lienen kuollukkaan,sit’ en voi muistella!Lahonnu on mun arkkuni– vai onko ollukkaan?

Oodi teekkarijäynien kuninkaalle

Minä olen Harri Leppänen, patsasta hylkyyn piilottelen. Jos minä jäynää en, niin en ole Leppänen. Matti ja Martti ja Krister myös häärivät märkinä Svean yöss'. Vappuna kuuskytyks' tuli naapuri jäynätyks'. Paavo kun Wasaan heitettiin, ja jäljetkin kaikki peitettiin. Aikaan me saimme sen: kingin teekkarijäynien!